Nytpä olen sitten ulkona kaapista minäkin. Hei vaan kaikille ja kiitos mukavista blogeista ja jutuista. Lähipiiri kyllä tietää, että minun vaikea olla ilman puikkoja. Mutta erästä bloggaajaa (en muista ketä) lainatakseni on mukavaa sosiaalistaa tämä ihanuus. Eräs ystäväni tosimaailmassa sanoi juuri, että ihmeellistä kun joku menee sekaisin langoista... eli ei ole montaa, joka ymmärtäisi mistä puhun, kun kerron jostain ihanasta langasta tai että on pakko saada neuloa tai aika menee hukkaan kun katsoo telkkaria eikä tee mitään samalla.

Samalla esitän julkisen kiitoksen rakkaalle miehelleni, että hän kestää lankojani ja kankaitani ja kesken olevia projekteja kodissamme. Perheeseeni kuuluu siis mieheni ja kolme tytärtä (6v., 4v. ja 1v.) tällä hetkellä olen hoitovapaalla joten neulominen onnistuu aika hyvin työelämäaikana on joskus tosi pitkiä taukoja. Ei yksinkertaisesti rahkeet riitä. Arjessa on silloin tarpeeksi pyörittämistä.

Yritän saada tähän muutaman kuvan vielä viime aikaisista tuotoksistani. Ehkä onnistun ehkä en.